Lapsia kasvatetaan, lastenlapsia rakastetaan.
”Hyvä lapsi kurittaa itse itsensä”, paha lapsi kurittaa muita ja jatkaa aikuisena samaa opettajana tai pomona.
Varhaiskypsistä lapsista kasvaa läpimätiä aikuisia.
Ei aikuinen lapsenmieltään pelkää vaan alistaa sen holhoukseensa.
Lapsellinen aikuinen ei kaipaa perheeseen muita lapsia.
Kun vanhana tulemme lapsiksi jälleen, huomaamme miten järkeviä vanhempamme oikein olivatkaan.
Nuoret kuvittelevat vanhojen olleen varovaisia ja mitäänsanomattoman maltillisia jo nuorina eivätkä aavista että aikanaan heistäkin kuvitellaan samoin.
Minkä vanhana oppii, sitä olisi nuorena tarvinnut.
Vanha tietää mikä häntä vaivaa muttei enää sitä millä siitä pääsee eroon.
Juuri ennen kuolemaa mielikuvitus voittaa todellisuuden.