***
Olen matkalla jossakin syrjäseudulla ja yöpymispaikan tarpeessa. Löydän pienen hotellintapaisen ja kirjoittaudun sisään. Vastaanottajana tiskillä on ihastuttava nuori nainen joka antaa minulle huoneen kerrosta ylempää. Kauempana aulan ovella meitä katselee toinen nainen, samanikäinen ja näköinen mutta synkkäilmeinen, ilmeisesti siivoamassa tiloja asusta, imurista, siivouskärrystä ja luutuista päätellen.
Kiipeän viemään vähät tavarani huoneeseen ja pienen torkahduksen jälkeen lähden taas alas tarkoituksenani lähteä käymään vielä kylällä katselemassa minne tällä kertaa on matka tuonut. Vastaanottotiskin tyttö on yksin alhaalla. Vaihdamme lähtiessäni pari sanaa, hän vaikuttaa selvästi aiempaa virallisemmalta, turhaan, päättelen hieman turhautuneena itsekin itsekseni, en minä ole häntä mihinkään vonkaamassa.
Kylä on katsottu ja palaan yöpymispaikkaani. Aula on tyhjä, harmikseni, sillä ajattelin tilata itselleni vielä saunan illaksi. Huoneessa käväistyäni lähden alas uudestaan koska mielestäni kuulin jonkun siellä liikkuvan. Ketään ei näy vieläkään missään. Jotakin kuuluu kauempaa käytävän suunnasta, lähden sinne. Siivouskomeron ovi on raollaan, siellä näkyvät aiemmin päivällä näkemäni imuri ja kärry luuttuineen. Kärryn roskapussi on auki, siitä pilkottaa sininen kangas jonka tunnistan päivällä näkemäni siivoojan työtakiksi. Punainen tahra pakottaa katsomaan tarkemmin, ja pussissa näen sekä siivoojan että vastaanottoapulaisen vaatteet, verisinä, ulosteisiin tahriutuneina, niiden välistä erotan nuoren naisen likaisen, muuten värittömän käsivarren. Säikähdys peräännyttää minut siivouskomeron ovelle. Saunasta kuuluu ääntä. Ovi ei ole lukossa joten menen sisään. Kurkistan pesuhuoneen puolelle. Suihkussa seisoo selin nuori nainen, takapuoli ulosteen peitossa, lattialla seisova vesi on punaista. Kuullessaan oven käyvän hän kääntää kasvonsa suuntaani ja tunnistan hänet. Vai tunnistanko, kasvot ovat kuten siivoojan, tai vastaanottoapulaisen. Yritän sanoa että kuulin ääntä ja etsin vastaanoton henkilökuntaa. Nainen toteaa rauhallisesti ettei siellä nyt ole ketään mutta tunnin päästä tulee, kehottaa minua menemään aulaan tai huoneeseeni odottamaan. Lähden, mutta ulos ja autoon ja pois ajaessani soitan poliisille. Sitä en pysty sanomaan kuka on tapettu ja kuka tappoi mutta sen kai voi poliisi selvittää enkä ainakaan halua olla seuraava tapettava.
Poliisi saapuu. Vilautan valoja vastaan ajavalle maijalle ja peräkkäin palaamme hotellille. Konstaapeli kirjaa ylös kertomukseni ja toinen lähtee hakemaan naista sekä ruumista. Kiipeän portaita huoneeseeni. Oloni on rättiväsynyt ja oikaisen itseni sängylle selkää lepuuttaakseni. Hetken torkahduksen jälkeen havahdun ja lähden jälleen alakertaan. Aulassa on kaksi poliisia keskustelemassa vastaanottoaulan tiskin luona kahden naisen kanssa. Huomaan heti että he ovat päivällä näkemäni, nyt molemmat hymyilevät yhtä aurinkoisesti. Epäuskoisena vilkaisen puhelimeeni, viimeisin soitettu puhelu on poliisille.
***
