***


Nousen yön pimetessä haudasta, nuorena, hyvävoimaisena, pukeutuneena ja aseistautuneena kuin kivikauden luolamies. Kävelen öisen kaupungin tyhjiä katuja, lienevätkö ihmiset jo nukkumassa tai sitten pelästyneet haamua ja paenneet sisätiloihin. Haamuksi minut kuitenkin tiedetään, ja myös että rakastavan naisen löytäminen pelastaisi minut takaisin elämään. Naisia kyllä löytyy joka ikkunaan kun kävelen heidän talojensa ohi, mutta koska tiedän että sen joka haluaa minut pelastaa olisi itse kuoltava ja vielä niin että minä hänet piikivikärkisellä keihäälläni tappaisin, en anna yhdenkään heistä tulla minua lähemmäs. Aamun sarastaessa kävelen takaisin hautaani mistä sen sulkeuduttua ei jää merkkiäkään maan pinnalle.


***