Samanlaiset aivot, samanlaiset ajatukset.
Aivot täyttävät sen tilan mikä meillä olisi ajatuksille.
Kuin sudenkorento, katsomassa yhtä aikaa joka suuntaan.
Niin kohtuuttomia emme sentään ole että haukkuisimme sikaa ihmiseksi.
Oikean auringon tuntee siitä että se lämmittää ja valaisee muttei laskuta.
Katsoessamme universumin laidalle näemme samalla mistä nykyiset luonnonlakimme ovat kehittyneet.
Veden lailla tulee vuorilta, kerta toisensa jälkeen.
Meri täyttää virrat jotka sitä täyttävät.
Kaikkihan me purjehdimme, maailman meriä, mannerlaatoilla.
Ei merta voi tiivistää vesipisaraan.
Ihmiset ovat ihmisiä suuressakin joukossa mutta vesipisarat katoavat mereen. 
