***
Ensimmäisenä puolueena kevään eduskuntavaalien jälkeen vihreät teki johtopäätökset ja vaihtoi puheenjohtajansa. Suuri ei muutos vielä ole, koskapa sekä vanha että uusi puheenjohtaja olivat vielä hetki sitten viemässä kentän tahdon vastaisesti puoluettaan jatkamaan hallitusyhteistyötä vanhassa, tappioon johtaneessa kokoonpanossa. Tappio vihreille tuli siitä että heidän johtajansa hylkäsivät aatteellisen puolueen ja alkoivat rakentaa yleispuoluetta. Heidän viime vaalikaudella tärkein vastavoimansa kepu torppasi jokseenkin jokaisen hankkeen mikä heillä oli ajatus toteuttaa vaalikauden aikana hallituksessa. Viholliset istuttivat ympäristöministeriöön uraanimainarin, maatalousministeri vesitti loput luonnonsuojeluhankkeet ja kruunuksi turkistuottajat ostivat pääministerit puolelleen. Ei tuossa ilmastossa ollut mahdollista menestyä mutta vihreät jäivät silti vätystelemään hallitukseen vielä senkin jälkeen kun muu porukka oli kuitannut maahan pari ydinvoimalaa, joista ei hallitusohjelmassa hiiskuttu mitään. Viimeistään siinä vaihessa kun Cronberg vaihtui Sinnemäkeen, olisi hallituksesta pitänyt lähteä, sillä eihän työministerinä voi olla ihminen joka ei tiedä oikeista töistä yhtään mitään.
Johto oli muiden vedätettävissä, siinä tappion perussyy. Nyt ollaan taas mukana jossakin kaljapatterin mukaan nimetyssä järkiavioliitossa pääministeripuolueen apulaisena. Ennuste sille, että tulos olisi tällä kertaa yhtään edellistä mairittelevampi, on hyvin huono.
***
