Tunturiin olin tullut lapinsirkun takia.
Ne jaksavat laulaa ja naksutella heti missä koivut vaihtuvat varvuiksi.
Vähän ylempänä kapustarinnat ottavat kulkijan silmätikukseen
ja pitävät vierellä vahtia aina huipulle asti.
Keskiyön hetkellä korppi liitää ohitse itsekseen jutellen.
Se ei näe syötävää, ei kuule kaveria ja lähtee etsimään niitä alempaa.
Laskeudun myös pohjoispuolta, laakson laidalta nousee pikkukuovi
tulee kohti, kiertää ohi, huutaa koko ajan
ja luovuttaa seurantavastuun länsirinteen kihuille.
jotka saattavat minut taas kapustarintojen ja sirkkujen luo.
