****
Tuon Euroopan vakausrahaston päätöksentekotavasta jatkuu kina edelleen sitkeänä. Suomi pitää virallisesti edelleen kiinni yksimielisyysvaatimuksesta. Jotkut luovat ajattelijat puolustavat kovin innokkaasti määräenemmistömallia siinä ettei ”pankkikaan kysy jokaiselta osakkeenomistajalta pitääkö sille ja sille antaa lainaa”.
Mutta kun kysyy. Ja kun kysytään, silloin yksimielisyyttä on hyvä vaatia edelleen, koska joillakin mailla on itse itselleen varaama erioikeus yksin kaataa päätös. Eli jos mielipidettä tarvitaan ja se annetaan, sitä on syytä kunnioittaa.
***
Presidentinvaalien ennakkosuosikki putoaa vanhaan kuoppaan. Sitä mukaa kun kannatusprosentti putoaa ja tilanne tasaantuu, kantoja kysymyksiin on vaikeampi antaa. Tämä on itseään ruokkiva tappion kierre: Epävarmat äänestäjät eivät usko päättämättömyyttä todeksi koska muistavat mitä suosikki on aiemmin puhunut ja valitsevat kantansa ehdokkaan aiemmin esittämien mielipiteiden mukaan. Vanhat kannattajat pettyvät kun eivät kuule enää selvää kannatusta niille mielipiteille minkä mukaan ovat kannattajiksi päätyneet, alkavat epäillä ehdokkaan kannan vaihtuvan ja alkavat etsiä sitä ehdokasta joka kannattaa edelleen sitä mitä markkinajohtaja vielä eilen selvästi kannatti. Voitto ei tule riskiä ottamatta, päättämättömyys ei ole diplomaattisuutta.
Tällainen ihminen, joka on seurannut yhteiskuntaa kohta puoli vuosisataa, ei tee päätöksiään yhden tai kahden vaalitentin tai haastattelun perusteella. Joillekin tuntuu kuitenkin olevan kovin tärkeää osaako joku vitsailla joutavista tai puuhailla keittiössä. Sillä tavalla meillekin tulee aikanaan presidenttejä jotka uransa lopulla joutuvat vankilaan kuten Israelissa (raiskauksesta) tai Ranskassa (lahjuksista). Minulle tärkeintä on että yhteiskunnan keulakuvan harkintakyky ei petä missään vaiheessa, ja tylsyyden uhallakin käytös on korrektia ja diplomaattista.
Toimittajista vaalitenteissä on ollut puhetta. Toimittajilla on aina ollut suosikkejaan ja erityisen härskisti manipuloivia ovat mielestäni aina olleet Maikkarin vaalitenttaajat. Ylenkin kaksikko tuntuu jo kangistuneen ja vaihto voisi olla paikallaan.
Koska ensimmäinen kanava uskaltaa laittaa ehdokkaat keskustelemaan annetusta teemasta keskenään, ilman yhtään vastuutonta johdattelijaa, keskeyttäjää ja välihuomauttelijaa? Kaksi ehdokasta saisi varmasti aikaan hyvän väittelyn, kolme tai neljäkin vielä menisi jos aika olisi riittävä. Kahdeksan on kyllä aivan liikaa.
*** 
