***



Niinpä, läntinen demokratia, yksi taala, yksi ääni. Näkyi taas Ranskan presidentinvaaleissa. Kun väärä ehdokas tulee kärkeen, pääomapiirit alkavat painostaa rahalla jotta he voittaisivat äänestäjät seuraavalla kierroksella. Kyseessä ei ole vaalituki vaan painostaminen pörssikursseilla ja jopa valuuttakriisillä, sillähän saisi lisäksi mukavasti köyhimpien veronmaksajien rahaa, nyt kun on otettu sellainen kanta että kiristäjille maksetaan.

Sama ahneus inspiroi samoja piirejä Espanjankin kohdalla. Hampaaton toimittaja haastatteli muuattakin pankin analyytikkoa, joka totesi juuri markkinoiden kiinnittävän huomiota Espanjan vaikeuksiin kerätä rahaa velkojensa maksuun ja kaipasi tietysti valtioiden kassasta satoja miljardeja lisää rahaa tukipuskureihin. Kunnon toimittaja olisi uskaltanut kysyä, miten suuri osa markkinoiden mielenkiinnosta on jo tällä hetkellä hyökkäävää. Selväähän on että ne jotka ovat ehtineet suojautua itse alkavat nyt tehdä tulosta kriisin kärjistämisellä.




****




Ja populistinen talouslehti miettii miksi johtajat ovat sortuneet ahneuteen. Eikä lopulta osaa antaa muuta selitystä kuin että tilaisuus tekee varkaan, jatkakaamme samaan malliin. Mutta kyllähän johtajilla ymmärtäjiä on. Yksi firma maksaa satojatuhansia että pomot tulisivat vielä ensi viikollakin töihin, toinen firma maksaa satojatuhansia vaikka pomo sanoo lähtevänsä. Bonukset ja tulospalkkiot tulevat vaikka yrityksen arvo puolittuisi pomon johdolla ja voitot kääntyisivät tappioiksi. Nämä nykyiset esimerkit osoittavat selvästi että johtajat ovat omistajille suurempi vihollinen kuin taisteleva työväenliike ja punalippujen heilutus. Nämä sitoutuvat kerta toisensa perään palkkamalttiin mistä johtajat eivät halua tietää mitään.



***



Ja onnellisuuskin on täällä suorittamista. Taas kerran julkistettiin arviot siitä missä ollaan onnellisimpia, ja me riivatut jäimme jälleen kakkosiksi, Tanskan taakse. Tästedes muistakaa tehdä perhe- ja itsemurhanne hymy naamalla, ryypätä pussikaljanne puistossa iloisella mielellä ja hurrata torilla reippaasti leijonille jotka putoavat lätkän mestaruuskisoissa jo alkulohkovaiheessa. Tässä on maan maine vaakalaudalla. Ja aina voi väittää että se joka ei hymyile on venäläinen turisti tai romanikerjäläinen kaukaa muilta mailta...



***