keskiviikko, 31. lokakuu 2012
Carpeamista tässä ja nyt
Sunnuntai kuin arkun kansi.
Miten ihmistä voikin harmittaa, että oli miten päin tahansa, aina toinen puoli jää varjoon.
Putoamisen ja lentämisen ainoa ero on alastulo.
Maassa tuhkaa, montako olkiukkoa tässäkin on poltettu?
Saivartelijan hiukset ovat kaksihaaraiset.
Niin lattea että pystyy vain makaamaan asioiden päällä.
Kun eläytyminen käy elämästä.
Elämäntäysi tyhjää, tämä hetki ei unohdu.
Sanat heittävät minut rivi toisensa jälkeen marginaaliin. Siellä täytyy olla jotakin tärkeämpää.