Kari Hotakainen Asialliset - Aforismeja Kari Hotakaisen tuotannosta. Toimittanut Esa Silander (WSOY 2011, 116 s.)

Kuten kai on tunnettua, minulla on suuria aukkoja kirjallisessa yleissivistyksessäni, muusta puhumattakaan. Yksi niistä on Kari Hotakaisen kokoinen. Kirjastossa katseeni osui yllämainittuun teokseen joten päätin sen avulla muurata aukon kerralla umpeen.

Esipuheessaan ’aforismin ystäville’ - siis minulle - Silander kertoilee kirjan syntyhistoriasta ja puolustelee ensin sitä siitä, ettei se ole perinteinen aforismikokoelma vaan valikoima lainauksia Hotakaisen tuotannosta, ja sitten sitä että vain osan lainauksista H. on esittänyt omalla nimellään ja pääosan teoksissaan esiintyvien fiktiivisten henkilöiden repliikkeinä. Minusta H. on kirjoittanut jokaisen kirjassa esitetyn lauseen, joten jos hän nauttii niistä saatavat oikeudet ja tulot, kantakoon myös vastuun. Kirjasta löytyy lause

Vastuu otetaan vaikkei sitä annettaisikaan.

joten kirjailijalla on tuskin mitään linjaustani vastaan. Samahan tuo on kuin minun kanssani. Kaikki täällä kirjoitettu on nimimerkin takana, mutta jos näistä vastaamaan joutuisi, penkille tuotaisiin oikea ihminen. En tee siis eroa siinä onko lause kirjattu Hotakaisen tai jonkun fiktiivisen roolihahmon nimiin. Selitelköön kontekstilla tai muulla, jos hyväksi näkee, toimittajakaan ei ole hyväksi nähnyt koska on laittanut alle pelkän hahmon nimen.

Kirjan aihepiireinä on perinteisiä aforismin teemoja: totuus, elämä, miehet ja naiset, rakkaus ja seksi, viisaus, jumala, ihminen muiden muassa. Kun en ole muuta tuotantoa lukenut, en osaa sanoa miten hyvin nämä sitä edustavat, voin arvioida niiden keskeisyyttä vain tämän teoksen pohjalta. Jonkinlaiseksi yhteenvedoksi loppuun on tullut osasto Naulan kantaan. Se ei ole paasilinnamainen ruumisarkun naula vaan valitut lauseet kuvaavat elämää eri suunnista katsottuna niin että lukija saa kuvan sanojasta. Tuo aihepiiri kiinnostaa varmasti kirjailijaa, muutamissa muissa haiskahtaa toimittajan työsuunnitelma.

Rakkaudesta H. toteaa nimellään:

Pitää avioitua heti. Se on helpoin tapa tutustua toiseen.

Mielipiteensä seksistä hän sijoittaa roolihenkilöidensä suuhun, esimerkiksi:

Seksiä ei voi vapauttaa.

Elämästä H. kuittaa nimellään:

Korkea aika? Hetki, jolloin tajuaa, kuinka nopeasti elämä on mennyt.

- ja jättää roolihenkilölleen mukaelman:

Vanhana miehenä minusta tulee kokonaan se, mitä nyt melkein olen.

Taiteesta H. uskaltaa puhua paljon nimellään, vaikkapa:

Parasta kirjailijan työssä on se, ettei tapaa uusia ihmisiä.

Roolihenkilölle on jätetty:

Aforismeja kirjoittavat väärät ihmiset, oikeasti viisaat eivät vaivaudu.

Ilosta ja murheesta uskaltavat puhua vain roolihenkilöt, miehestä ja naisesta H. tyytyy tyypittelemään:

Auto on miehen koira ja nainen kissa.

Roolihenkilö voi sanoa suoremmin:

Naisen tehtävä on kauhistella miesten touhuja.  

Lapsista irtoaa aika vähän, mutta viisaudesta H:lla on taas paljon sanottavaa taiteesta puhuneen roolihenkilönsä varoitteluista huolimatta, esimerkiksi:

Viisaus on jakamista, älykkyys itsellään pitämistä.

Olisi kannattanut uskoa itseään. Kun roolihenkilöille jää vaikka:

Koti on luonnonsuojelualue. Siellä saa näyttää luontonsa.  

- voi miettiä sitäkin viisautta, joka annetaan muodossa:

Sanat merkitsevät paljon: käytä niitä kitsaasti.

Jumalan H. ohittaa tyypillisenä narsistina, ja tyypillisenä älykkönä intoutuu nälvimään omiaan, siis suomalaisia:

Itkevä, katkera suomalaismies on uusiutuva luonnonvara.

Suomessa ilmeet kirkastuvat heti jos joku ilmoittaa, että hänellä on henkilökohtainen ongelma.

Suomi elää kliseistään, Jumala sinisilmäisistään.

Ja nuo kliseet on sitten syötetty fiktiivisten henkilöiden suihin. Tuntuukin että H. elää niistä ja liekö se ihan hänen henkilökohtainen ongelmansa. Ihmisestä H:lla on jälleen paljon sanottavaa, esimerkkinä:

Persoona hakee rajojaan, muut avaimiaan.

Pahimmat kliseet ihmisestäkin on säästetty roolihahmojen taakaksi. Tuohon Naulan kantaan -lopetukseen palatakseni, H:lla on siinä kaksi lausetta omissa nimissään:

Miksi kaikki jääkiekkoilijat ovat niin surullisia, kun voittavat hopeamitalit?

Jos tilaat lehden tarjouksesta, varaudu siihen, että puhelinmyyjä soittaa puolen vuoden päästä ja aina puoli kuudelta.

Kyllä noista hahmottaa sellaisen ihmisen joka voisi tuottaa tämännäköisiä lauseita. Minulle nämä näytteet siitä tuotannosta taitavat riittää. Kirja itsessään tuntuu hätäisesti kootulta, painovirheitä ei ole korjattu ja sivut irtoilevat itsestään, tässäkin kirjaston kappaleessa kai kymmenkunta lehteä oli jo irrallaan.