‭Mistä tiedät että se, mitä katselet, on julkisivu?


‭Työni ja tekstini ovat yhtä kuolemattomia kuin minäkin.


‭Tasakymmenet, pelkkää arkea. Menin oppikouluun, en kymmenen iässä vaan myöhemmin. Kahdenkymmenen iässä olin jo ehtinyt aloittaa yliopiston. Kolmenkymmenen iässä en vielä tiennyt perheytyväni kohta. Neljänkymmenen iässä minulla oli jo lapsi. Viidenkymmenen iässä vasta suunnittelin eroa. Kuudenkymmenen iässä suunnittelin eläköitymistä, työtä teen silti vieläkin. Seitsemänkymmenen iässä voin hyvin olla jo kuollut.


‭Nyt kun maailman tietomäärä kaksinkertaistuu muutaman vuoden välein, vanhojen on lähes mahdotonta ansaita arvostusta.


‭Elämä on puku joka liikuttaa ruumistamme.


‭Onhan minulla vielä aikaa, vai onko? Halveksin kirjojen kerääjiä ja vaadin että kaikki hyllyssä olevat kirjat pitää myös lukea. Nyt omaankin hyllyyni on alkanut tulla herätehankintoja.


‭Viikko siitä kun viimeksi luin sähköpostini, ei niillä ole sen isompi kiire kuin minullakaan.