Luonto tai taikuri, eniten nautin tempuista joita en pysty selittämään.
Näkyykö pääni ympärillä Tšerenkovin säteilyä kun ajattelen?
Mikään tieto ei hälvennä ihmetystä siitä, mistä kiinteä löytää muotonsa.
Vaikka liike näyttää samalta, suhtaudumme siihen eri tavalla riippuen siitä, mikä on saanut sen aikaan.
Edes singulariteetiksi puristuneella universumilla ei ole keskipistettä.
Bioenergia, tuulivoima, vesivoima, kaikki on uusiutumatonta auringon energiaa.
Luoja yrittää väsätä auringosta aurinkoa, maasta maata, ihmisestä ihmistä. Luonto tekee niistä jotakin muuta koska vain luonnolla on luomisvoimaa.
Ihminen on portti joka yhdistää maan ja taivaan.
Miten näin paikallaan istuen tuntuu että maailma menisi takaperin?
