‭Vasta sitten pystyn kirjoittamaan fiktiota kun onnistun luomaan umpihumalaisen minäkertojan.


‭Kirjoittamiseni on hiekkalinnojen rakentelua, tosikoiden potkittavaksi tai unohduksen meren huuhdottavaksi.


‭Jos ei ymmärrä mitään lukemastaan, turvallisinta on haukkua sitä keskinkertaiseksi. Sitä kenenkään ei tarvitse ymmärtää.


‭Jos sanon että olen romantikko, ketä voisi kiinnostaa se, mitä sinä siitä sanot.


‭Minä en keksi mitään, kaikki on ensin elettävä.


‭En pysty kirjoittamaan elämästä jota haluaisin elää. Se olisi liian latteaa.


‭Kerran kirjoittamaani ei ole tehty minun luettavakseni.


‭En osaa löytää muutettavaa teksteistäni kuin ehkä vuosien kuluttua. Siinä välissä itse ajatuskin on ehtinyt muuttua kymmeneen kertaan.