Tyhmä kirjoittaja potee valkoisen paperin kammoa, minä käytän ruutupaperivihkoa.
Äh, jokainen aforismin ”uudistaja” luulee olevansa nokkela kun palaa sinne, mistä koko genre joskus alkoi.
Aforismi on elitistinen. Sen jos minkä kieltäminen osoittaa sanojansa huijariksi.
Hiottu ajatus, pelkkää pintaa.
Aforismit, kuin kirjan väliin kuivatut puunlehdet.
Sananlasku, liian iso maksettavaksi.
Kirjoitus kuin kirjoitus, maistuu paperille.
Mutta kun kirjaimellisesti ei voi kirjoittaa.
