Kukaan ei enää ymmärrä miten ihminen katkeaa. Keskiajalla sen ymmärsivät kaikki.
Koteloituminen tekee yksistä perhosia, toisista viuluja, kolmansista aseita.
Onko vedetöntä elämää? Elääkö kirjakieli? Hädin tuskin.
Rakastan eläimiä, en kirjoita niistä proosaa.
En rakasta ihmisiä, en kirjoita niistä runoja.
Kun tarpeeksi kauan kirjoittaa, elämästä jää käteen vain ahdistus ja tyhjä arkki.
Vähät välitän. Mitä elät, mitä luet, välitön on kokemuksesi.
Kourallinen lämpöä tämän käsittäneelle.