Kun menetämme kykymme uusiutua vähitellen, uusiudumme kokonaan.

 

Nykyinen elämä on kuolemanjälkeistä elämää.

 

Ikuinen elämä on todellinen kuolema.

 

Kuolleista me kaikki olemme nousseet.

 

Elämä ei kaipaa erityistä suojelua, riittää kun lopetamme sen tuhoamisen.

 

Kuollut vastaa mielellään elävienkin erehdyksistä.

 

Kuoleman valtakunta ei käännytä turvapaikan hakijaa.

 

Kuolema on ainoa elämänmuutos, jossa useimmat onnistuvat.

 

Uusi aamu, henkilökohtaisen projektini dead-line on taas päivän lähempänä.

 

Mikään saavutuksemme ei ole niin merkittävä, että kuolleet tulisivat sitä katsomaan.

 

Vain oleminen on niin merkityksellistä, että se jaksaa houkutella kuolleet uuteen elämään.

 

Kuolema muistuttaa elämää.

 

Me unohdamme kuoleman, kuolema ei unohda ketään.

 

Alku ja loppu on vain näkemyksemme rajoittuneisuutta.