Diletantismin halveksunta elää suurimpana diletanttien keskuudessa, harva meistä uskaltaa tunnustautua omaksi itsekseen.
Diletantin ajattelu on laajempaa kuin ammattilaisen – nimitetään haihatteluksi.
Diletantti keskittyy faktan keräämiseen ja pitkiin havaintosarjoihin – nimitetään näpertelyksi.
Ammattilaisuus: asia ei motivoi, vaan raha.
Diletantti ei koskaan leivo pakkopullaa.
Diletantin luomukset ovat aina sunnuntailapsia.
Vain ammattilainen luo maanantaikappaleita.
Kaikilla diletantin töillä on vähintään yksi innokas ihailija, ammattilaisen teoksilla ei
aina sitäkään.
Harrastaja tekee huvikseen sitä, mitä ammattilainen vain rahasta.
Diletantilla on hauskempaa kuin ammattilaisella.
Harrastaja luo omaksi ilokseen, mutta myös harrastajalle suurin ilo on tuottaa toimillaan iloa toisille.
Diletantin kaikki tekeleet syntyvät inspiraatiosta.
Ammattilaisen työ keskittyy antamaan rahalle vastinetta. Diletantin työ julistaa: näin sen näin.
Diletantilla on etunsa: into ja sitoutuneisuus.
Diletantti yrittää ylittää itsensä, ammattilainen pärjätä muille ammattilaisille.
Ammattilaisuuden edellytyksenä on, että suhtautuu asiaan vakavasti.
Ammattilainen tietää, miksi asiaa ei voi tehdä parhaalla mahdollisella tavalla.
Diletantti tekee sitä mitä huvittaa, siksi monet ovat ammatissaankin diletantteja.
Diletantti on aina enemmän kuin ammattilainen.
Diletantilla on varaa tehdä luvuttomasti susia yhtä kunnollista työtä kohti. Ammattilainen pelkää enemmän susia kuin tavoittelee täysosumia.
Diletantilla on varaa lyödä kaikki pöytään, ammattilaisen täytyy ajatella tulevaakin urakehitystä.
Kustannustehokkuus kahlitsee ammattilaisen luovuuden.
Ammattilaisen pulla ei maulla yllätä, ei pahalla eikä hyvällä.
Diletantin ideat ovat aina toteuttamiskelpoisia.
Kaikki todella uusi on jonkun diletantin ideoimaa.
Engels, viimeinen suuri diletantti, ja minä hänen jäljissään...
