Ilman laatu oli hyvä Kuusamossa. Se ei kelpaa uutiseksi, mutta vahingoniloisia lohduttamaan riittänee että kylmää oli ja satelikin.


Linnut tunnen jo kaukaa, kuin etiäiset.


Metsässä kulkija tuntee taas itsensä rikkaaksi kuin Roope Ankka, kahlaa kahisevassa.


Tuuli riisuu koivujen keltaisen suruvaipan.


Päivä haihtuu yöksi, jähmettyy, kuuraantuu ja sulaa uudeksi aamuksi.


Luotain löytää kuivalta planeetalta veteen piirrettyjä viivoja.


Marsissa ja Kuusamossa sataa lunta.


Suomi on rajatila.


1960-luvulla sota oli meistä kauimpana, kutistuneena Vietnamin kokoiseksi.


Karjalaa emme saa takaisin. Sen sijaan tasa-arvoinen parisuhde on aina mahdollinen, jopa joskus ilman rajoja.


Vielä joku kaipaa 70-lukulaista keskustelua, missä sen, joka sanoi jotakin yhdestä, oli sanottava se saman tien jokaisesta mahdollisesta, tasapuolisesti.


Suomi on Venäjän ihmiskilpi.


"Älä usko mitään mitä muutkaan eivät usko."


Tasavallassakin hallintoalamaiset.


Äänestäjä voi vaatia mitä tahansa, mutta mitä tahansa hän vaatii, hän saa mitä ansaitsee.


Tiedän jo kaiken, mutta en sitä, onko kaikki mitä tiedän turhaa.