Kaupunkilaisuudella ei ole maassamme pitkiä perinteitä. Juurilleen asettuneita löytyy vain maalta.

 

Kuvan maisemia on tapaamani maalaisserkun suku katsellut ehkä jo vuosituhanten ajan.

 

Sidos on ollut niin pitkä että ympäristön värit ja sävyt ovat imeytyneet erottamattomasti serkun puvustoon.

Sopeutuminen on elinehto, paljaalla nummella ei ole mitään muuta suojaa.

 

Ne, jotka ovat erottuneet, on aina poimittu pois.

 

Kasveista ei ole suojaa, hädin tuskin ravinnoksi riittävät.

 

Taivaalle on syytä tähystellä yhtenään, petoja liikkuu täälläkin ja ne osaavat lähestyä yhtä huomaamattomina maan pintaa myötäillen.

 

Koiras voi seurustella etelän turistien kanssa, mutta hautovasta naaraasta ei sattumavierailija saa vihjettäkään.

 

Koiraankin löytää usein vasta metrin, parin päästä, mutta se ei lähde karkuun jos tulija käyttäytyy yhtä rauhallisesti kuin lintu itsekin.