‭Elämäntapaan kuuluu myös sienestys ja marjastus. Tänä syksynä vaihteeksi kumpiakin on riittänyt. Viikolla mediassa kauhisteltiin runsaita sienimyrkytyksiä, ja toden totta eilen metsässä käydessäni voi huomata että kuusivaltaisessa metsässä valkokärpässieni oli melkeinpä yleisin näkyvä sienilaji. No, keräsin kohtalaisen annoksen mielestäni syötäviä sieniä, tein niistä ruokaa ja söinkin sen jo. Joten, jos kirjoitukset loppuvat kohta, en tunne sieniä.

‭Mustikoita on edelleen myös runsaasti. Ne on helpompi tuntea ja niistä saa myös terveellistä syötävää. Parin tunnin keskittynyt poiminta tuottaa riittävästi evästä koko viikon jälkiruokiin ja välipaloihin, pakastimeenkin jää vielä jotakin.

‭Syksy on tullut. Marjametsään autolla mennessä sen huomaa tien varteen kuolleista nuorista eläimistä. Eilisellä matkalla kuolleita oli kymmenkunta supikoiran pentua, pari nuorta kettua ja vielä nuori hirvi, joka törmäsi vähän matkaa edelläni ajaneeseen autoon. Nuori ajaja, nuori uhri, kokemattomien kolari.