Taide on tekijänsä näköistä.
Ihmiset eivät ole vieläkään vapautuneet näyttelemästä ammattiaan, sukupuoltaan, ikäistään, sosiaalista asemaansa. Aitoa ihmistä ei ehdi syntyä ennen näiden näyttelijöiden sukupuuttoa.
Ihminen luulee istuvansa katsomossa vaikka se on hänen itselleen näytelmään kirjoittama rooli.
Nykyisin hyvän näyttelijän ansioksi riittää, että on oman itsensä groteski karrikatyyri.
Kun taide on näköistä, se menettää näyttävyytensä.
Näköistaiteella on näyttävyyttä sen verran kuin mallilla on sitä sille antaa.
Runoilija kirjoittaa rakkaudesta ja kuolemasta, aina siitä samasta, vain puolta välillä vaihtaen.
Kirjoittajista toiset näkevät ihmisessä hyvää. Harrastajat. Ollakseen ammattilainen pitää nähdä ihmisten pimeä puoli. Sulkea silmät valolta.
Kirjailija ei saa selvää humalassa kirjoittamastaan.
