Saksankielistä sanailua kuuluu etukajuutan ovelta. Kansiluukusta työntyy kiharatukkainen pää. Ennen kuin se ehtii kääntyä suuntaani ohimoon iskeytyy kaksi automaatti-Berettani 0.22-kaliberista luotia. Vaimennetun pistoolin laukaukset eivät kuulu, mutta portaita alas kolistava miehen ruumis vie viestin hänen seuralaisilleen. Kertasingon on nyt osuttava, jotta oma veneeni jäisi ainoaksi, jolla täältä voi palata se, joka palata voi.
Isku osuu ohjaushytin alle vähän vesirajan yläpuolelle, ja ammus räjähtää sytyttäen konehuoneen tuleen. Veneessä olijat pysyttelevät piilossa, mutta leviävä tuli ajaa esiin ensin poninhäntäisen järkäleen, joka tulittaa tähtäämättä suuntaani. Ehdin osua vartaloon, ja mies putoaa veteen risteilijän ja pelastusveneen väliin. Paikkani tiedetään, ja kun siirryn viereisen lohkareen taakse, poninhäntämiehen peesissä noussut valkopartainen germaani saa sarjansa jo osumaankin. Korvalehdessä ja olkapäässä viiltää kuuma kipu. Onnekseni luihin ei tullut osumaa.
Beretta on käynyt leluksi nyt kun tiedämme missä olemme. Viimeistely on tehtävä ysimillisellä FN:llä. Heitän pikkukiven entisen piiloni suuntaan, ja kun valkoparta nostaa päätään ampuakseen sarjan äänen suuntaan, ehdin osua häntä ohimoon. Punainen suihku seuraa kaatuvaa ruumista mereen.
Tuli leviää nopeasti. Enempää miehiä ei näy, kun veneen tankki syttyy räjähtäen. Risteilijän kappaleet sinkoilevat pitkin lahdenpoukamaa, ja tilanteen rauhoituttua vedessä makaa kaksi ruumista ja yksi pelastusvene. Ruumiit näyttävät kahdelta viimeksi tulleelta, ainakin yhden kohtalosta täytyy saada selvää. Jos jäljellä olevat ovat tyhmiä, he makaavat juuri nyt pelastusveneessä.
Vaihdan FN:ään täysvaippaluodit, ja ryhdyn puhkomaan pelastusveneen kylkeä. Kolmannella tärppää, mies parkaisee ja kun hän yrittää kierähtää mereen veneen taakse, saan vielä vartaloon hyvän osuman. Käsiase putoaa mieheltä mereen ja hän itse jää makaamaan kasvoilleen veteen. Mies näyttää tutulta, ja tajuan vasta nyt päässeeni eroon poninhäntämiehestä. Tiukka tyyppi, selvisi kolmannelle reiälle.
Enempiä ei näy, mutta epäilen, etteivät tässä kaikki olleet. Asemat on vedettävä sisemmäs ja siirryttävä mahdollisimman pian omalle veneelle. Ovat voineet hajottaa porukkansa ja yrittää saartaa minut, sattuneesta syystä en voinut seurata, miten he oikein paikalle tulivat. Niin hulluja he eivät varmaan ole, että venettäni särkisivät. Viranomaisten kanssa ei olisi halua selvitellä ainakin neljän ruumiin ja huumelastin kohtaloita.
Metsässä ei näy mitään. Veneeni kelluu paikallaan saaren takana siinä, mihin sen jätin, kyljittäin kahden kalliopaaden välisessä piilopoukamassa. Kiire on minullakin. Viranomaisia en itsekään halua nähdä, ja räjähdys tuo ne varmasti pian paikalle. Männikössä tai kalliopaasien tuntumassa ei näy liikettä. Se, että koiraani ei näy kannella, saa minut epäluuloiseksi. Takakannelta erotan lammikoita ja joitakin tummempia pilkkuja. Vahtini on siis yllätetty.
Kiikaroin tarkkaan flybridgen ja kansitilojen piilot. Tulijan on täytynyt päästä sisään. Odotellee siellä, että toisin saaresta etsimäni huumeet ja niiden hinnaksi aiotut rahat alukselle.
Laitan varusteeni vedenpitävään pussiin, ja lähestyn pinnan alla liukuen hitaasti kohti veneeni perätikkaita. Vene heilahtaa hieman, kun nousen takakajuutan taakse. Peilistä näen sen tyhjäksi. Vene heiluu. Ilmeisesti tunkeutuja tarkastaa tilannetta piilostaan.
Ohjaushytin verhot ovat alhaalla. Siirryn varovasti ryömien sen ovelle, ja heitän kyynelkaasukranaatin ovenraosta sisään. Ehdin juuri syöksyä eteenpäin, kun vastauksena tulee oven läpi vihainen konepistoolin sarja. Luoti puhkaisee pohkeeni, mutta sisällä veneessä on olo vielä tukalampi. Sisällä olija ampuu rikki pari ikkunaa, mutta silmät eivät kestä kaasua, ja ulos on tultava. Hän suojaa itseään jatkuvalla konepistoolitulella, joka katkeaa kuitenkin yllättäen: vanhan Schmeisserin tekniikka pettää. Ehdin huitaista miestä veitsellä vatsaan vähän ennen kuin hän osuu minua aseensa perällä otsaan. Veri valuu silmilleni auenneesta haavasta, mutta näen vielä katkaista kiinnitysköydet. Tuuppaan mahansa ympärille käpertyneen miehen veneen ja kallion väliin ja pusken puoshaalla itseni ulos poukamasta. Käynnistysavaimen haparoin vyölaukustani ja pyöräytän moottoriin kierroksia. Mies yrittää virottuaan ulottua vielä perätikkaisiin, mutta laittaessani vedon päälle potkuri silpoo hänen kurottavan kätensä.
Käännän suunnan etelään ja painan kaasun täysille. Täältä on päästävä äkkiä pois. Ilmastointiteippi kiinnittää roikkuvan otsanahkani ja näen jo lukea gps:n ruutua. Teipillä paketoin pohkeeni ja verhoista revin siteen olkapäähäni.
Koirani olen menettänyt. Rahani olen säilyttänyt. Huumelasti jäi saareen, mistä poliisit saattavat sen löytää. Kunhan selviän pimeyden turvin tarpeeksi kauas täältä, voin jatkaa nuhteetonta elämääni, ainakin, jos se kestää virolaiselle lääkärilleni asti. Minua alkaa huimata…
