Jälkiviisaat näkevät historian sarjana erehdyksiä, uskovat sarjana johdatusta, viisaina itseään pitävät sarjana opetuksia, johtajat valtansa perusteluna.
Yksille historia on päättymätön sarja alkuja, toisille yhden suuren lopun odottelua.
Historian tuomio? Sekö että valtias retusoi viholliset patsaansa varjosta? Vai sekö että valtiaan patsaat kaadetaan? Vai se, että palatsit raunioituvat ja rauniot hukkuvat hiekkaan tai viidakkoon?
Se, että sanoo kaiken tuhoutuvan, ei ole ennustus vaan itsestäänselvyys.
Tulevaisuutemme on raunioina.
Pimeyden pohjaton kuilu täyttyy aikanaan sitkeistä valontuojista ja heidän jälkeensä tulevat pystyvät marssimaan heidän ruumiidensa luomaa siltaa kuilun yli täyttämään seuraavaa.
Jos tyydymme älyyn ja järkeen, emme koskaan löydä viisauden vaatimaa logiikkaa.
Äly on luurankoni, järki rautahaarniskani, tunteet lihaksina jotka niitä liikuttavat.
Tyhmyys ei vie mihinkään. Se pitää paikoillaan. Tyhmä sanoo olevansa ovela kun välttelemällä tekemästä mitään väittää välttävänsä tekemästä tyhmyyksiä.
On tyypillinen aloittelijan virhe kuvitella olevansa ainoa joka osaa ajatella.
Vapaa tahtoni ei ole tyytyväinen siihen miten asiani ovat. Miten saisin sen hallintaani?
Helpompi on keksiä järkiperusteita tunteilulle kuin tunteettomuudelle.
