Koskaan ei tiedä mitä mahdollisuuksia näennäinen täystuho avaa. Ilman hirmuliskojen katoamista maapallolle ei olisi ihmistä ilmaantunut.
Nykyisin pilvibongarin on tunnettava myös myrkylliset sienet.
Pilvi tekee pesänsä pienen ihmisen päähän, risuista, ruohosta, karvoista, täyttää pään, kasvaa ulos ja peittää loputkin jättäen sisään itsensä ja kaipuunsa kaltaisiinsa.
Jos meren ymmärtää alkukohduksi käy selväksi miksen koskaan ole opetellut uimaan, niin Väinämöisen sukua kuin olenkin.
Kova kuin kivi. Vielä mitä, lasileuka, murenee sepeliksi kun joku lyö.
Puu elää puun ja kuoren välissä.
Kärsimätön aikamme haluaisi välttämättä nähdä miten ihmiskunnan historia päättyy.
Yksittäisten tapahtumien kulusta muodostuvat punaiset langat kutoutuvat mustaksi tulevaisuudenkuvaksi.
Pelastukoon ken voi. Koskee nykyisin myös maailmaa.