***
Puhuminen markkinoiden epäluottamuksesta on harhautusta. Tällaisten puheiden aikaan ne haluavat lyödä vetoa valitsemansa vastustajan kanssa ja koska rahapiirit rakastavat rahaa ja voittamista, ne luottavat täydellisesti mahdollisuuksiinsa silloin kun itse vedonlyöntiin haastavat.
Tämänkertainen vedonlyöntikierre alkoi Kreikasta ja jatkui Irlantiin. Sekin sai apupakettinsa mutta markkinoiden jano ei ole sammunut. Ne ilmoittivat välittömästi ”pettyneensä” ja haastoivat euromaiden veronmaksajat pelaamaan Portugalista. Kun ne ovat sieltä saaneet sata miljardiaan ne yrittävät seuraavaksi Espanjaa, sieltä voittosumman pitäisi taas viisinkertaistua. Jos ne tämänkin voittavat, ne lähtevät jahtaamaan biljoonaa Italiasta ja jos vieläkin jostakin se voitto löytyy, kahta biljoonaa Ranskasta. Siinä ne eivät voi enää hävitä koska toinen vaihtoehto on euron hajoaminen kansallisiksi valuutoiksi ja paluu vanhaan peliin missä pikavoittoja saatiin yhtenään painostamalla milloin mitäkin pikkuvaluuttaa.
Aikoinaan ainoa valuutta mitä markkinat eivät pelaamalla saaneet nurin oli USA:n dollari, sen kun annettiin painostuksen alla sukeltaa niin alas kuin markkinat vain uskalsivat sen pudottaa. Jossakin vaiheessa joku markkinapeluri kuitenkin lähti varovaisuuttaan pelaamaan jotakin pikkumaata vastaan ja dollari pääsi nousemaan suuremmitta toimenpiteittä kuopasta kuin kuopasta koska dollaripelurit saivat näin voitot noilta varovaisilta ja ne taas lohdutusrahat pikkumaiden veronmaksajilta.
Ainut tapa voittaa nuo markkinavoimat tuossa vedonlyöntipelissä on panna ne pelaamaan toisiaan vastaan ja se tarkoittaa ettei lähde mukaan kun ne alkavat haastaa ”epäluottamuksellaan”. Markkinapelurit eivät rakasta toisiaan sen enempää kuin muitakaan, ne ovat valmiina ottamaan voittonsa myös syömällä toisiaan.
***
Joukoissa tyhmyys tiivistyy
Ay-johtaja Ahonen on joutunut omiensa hampaisiin. Aiemmin häntä ja hänen liittoaan vetelivät kölin ali kaikenlaiset joukokarviset, nyt sitä harrastavat kokoomuksen ja persujen vaalityötä tekevät toimittajat. Kun on tarpeeksi turhamainen ottaakseen paikan työeläkeyhtiön hallituksessa ja tarpeeksi lepsu hyväksyäkseen katteettomat bonusjärjestelmät firmansa johdolle ja kun on vielä riittävän tyhmä tullakseen puolustelemaan niitä julkisuuteen, sietääkin miettiä mikä meni pieleen.
Työeläkeyhtiön johtaja tekee työtään kuin virkamies jollainen tausta tuolla nykyisellä tässä tapauksessa taitaakin olla. Suomalaiset johtajat ovat vähän kuin suomalaiset huippu-urheilijatkin, menestyvät huonosti mutta nostavat palkkojaan muiden maailman huippujen tahtiin. Nokia teki merkittävän päänavauksen ja samalla tavalla muutkin yhtiöt voisivat käyttää johtajapalkkoihin varaamansa miljoonat hyviin ulkomaisiin vahvistuksiin. Sitä kautta varmasti kotimaisen johtajakaartin hintataso laskisi lähemmäs todellista arvoaan.
*** 
