Eläkeiästä on ollut taas väittelyä, erityisesti siitä että ne jotka vaativat muita tekemään töitä nykyistä pidempään jäävät itse edelleen eläkkeelle viimeistään kuusikymppisinä. Monetaristipopulisti Wahlroos tuossa möläytti ettei hän ymmärrä sitä miksi tuosta valitetaan, johtajathan jäävät pois töistä ”omilla rahoillaan” elämään.

Ei se nyt ihan noin mene. Eläkeiän nostoa on perusteltu huoltosuhteen parantamisella, tai heikkenemisen estämisellä. Eivät johtajatkaan tyhjästä sitä eläkerahaansa saa, he vain rahastavat sen toisella tavalla. Kultaiset kädenpuristukset, ahneet eläkesopimukset ja optiojärjestelyt rasittavat yritysten taloutta antamatta käytännössä mitään vastineeksi. Kun jokainen johtaja tulee noin viideksi viime vuodekseen saalistamaan mahdollisimman suuret edut lähdöstään, tästä tulee pidemmän päälle pysyvä taakka yritysten tuloksenteolle. Kaikille parempi ratkaisu olisi että tällaisten eläkeratkaisujen alaikärajaa nostettaisiin samalla tavalla kuin sitä esitetään nostettavaksi työntekijäporukallekin.

Jokainen joka on tuottamaton kansantaloudessa elää lopulta työtä tekevien tuloilla, väitti sitten mitä hyvänsä. Jos kuvittelee voivansa perustaa rahoineen oman liikkuvan valtionsa ilman tarvetta tukeutua mihinkään kotimaansa järjestelmään, pitäisi nämä siteet katkaista myös virallisesti. Se tarkoittaisi siis kansalaisoikeuksien menettämistä. Sen toteuttaminen havainnollistaisi sitä miten yhteiskunta tässä säästäisi, äänestäjistä katoaisi porukka joka vaatii verojen alentamista, poliisien ja armeijan kulujen lisäämistä, yritystukien nostamista ja ties mitä erivapauksia rikkaille. Niiden ääni sen sijaan vahvistuisi jotka palveluita tarvitsevat ja jotka lopulta ne myös maksavat.