Rakkauden kettumaiset kasvot.
Hymyttömyys on länsimaisen naisen niqab.
Rakastelussa ja rakastamisessa on eronsa, toisesta nauttii kuin soittamisesta, toisesta kuin musiikin kuuntelusta. Nautinto ei ole sama eivätkä kaikki nauti molemmista.
Rakkaudentunnustuksia suostun kuuntelemaan sen verran kuin muitakin valheita, hyvin muotoillut käyvät huonosta viihteestä.
Mitä tiiviimmin rakastavat toisiinsa pusertuvat, sitä enemmän heidän välillään on.
Avioparin nainen uneksii leskeydestä, mies avioerosta.
Kaksi ihmistä, yksi ero.
Vanhanajan moralistit valittavat että seksin vapautuminen toi vain ahdistuksen. Mitä he mahtoivat tuntea vapautumista edeltäneinä kaksinaismoraalin ja pakottamisen aikoina?
Itserakkaus tuo onnettomuutta jos on mustasukkainen rakkaalleen siitä että se flirttailee muillekin.
Ainahan me olemme kaksin, minä ja rakkaus. Ei siihen kolmatta pyörää kaivata. 
