***
Kaunis kesä keskeytyi muutaman päivän koleaan sadekauteen. Vietin ne tutulla ulkosaarella. Paluumatkan tein eilen illalla ja puolilta öin pistäydyin entisen ja kaikesta päätellen tulevankin Paraisten Pettebyn lintutornissa. Kaulushaikara oli hiljaa mutta tornin vieressä niityllä piiskutti viiriäinen. Pilvet taivaalla olivat väistyneet ja aivan taivaanrannan tuntumassa huomasin joitakin minuutteja puoliyön jälkeen hyvin hennon kuunsirpin. Sen suunta etelässä oudoksutti, uusi tai vanha kuu näkyvät idässä tai lännessä. Sirppi kasvoi nopeasti ja siitä sitten oivalsin että pimennyksen loppumistahan tässä katsellaan. Taivas oli valoisa joten kuun varjoisaa osaa ei juuri erottanut, paljastuva sirppi oli kirkas, kuin täysikuun kuuluisikin olla.
Tunnelmaa täydensi metsän reunassa ulvova ja muriseva kettupari ja hirvi, joka tuli niityn poikki aivan tornin tuntumaan utelemaan mitä liikettä tai ääntä sieltä tähän aikaan kuuluu. Lahden ruoikosta kuului monotoninen rytikerttusten jankutus, rantalepikoista satakielten perfektionistinen mutta mielikuvitukseton konsertti, ylempää kiersi lehtokurppa kurnutellen ja sipisten soidinlentoaan. Tunnissa kuu paljasti koko keltaisen kiekkonsa.
*** 
