Uskovat ovat aina vaatineet järkeä myöntämään että on ääretön määrä asioita, joita se ei voi selittää. Tästä ei koskaan ole ollut kiistaa. Järjettömyyksiä tapahtuu koko ajan maailmassa, itse asiassa lähes koko maailma on järjetön.
Emme voi tietää ansaitseeko se, mistä emme voi mitään tietää, kunnioituksemme.
Vaikka maailmankaikkeudessa voikin olla paljon sellaista, mitä emme pysty koskaan havaitsemaan, emme voi esittää siitäkään osasta väitteitä jotka ovat ristiriidassa sen kanssa, minkä pystymme havaitsemaan.
Jumaliin turvautuvat ne, joilla on suurempi tarve selittää kuin ymmärtää.
Jokainen voi aina väittää ettei näe, ei kuule, ei huomaa, ei tiedä, kuin rikoksesta syytetty, kieltää kaiken suojellakseen itseään, uskoaan, jumalaansa, rikoskumppaneitaan.
Usko on ihmisen siivet joihin luottaen hän on aina hyppinyt alas kirkontorneista.
Havaisemassamme maailmassa ei tarvita jumalaa, ne tekevät siitäkin fiktiota.
Jumala on huonojen kynäilijöiden tapa kirjoittaa näytelmään loppuratkaisu.
Älä usko jumaliin, usko suoraa puhetta. 
