Niin puhtaat värit että sekoittivat minut.
Kiveä on turha vaatia näyttämään alkuperäinen olemuksensa, emokallio on tuhannen kilometrin päässä kymmeniä tuhansia vuosia sitten soraksi jauhautunut.
Ihmiset suojelevat vain itseään, silloinkin kun sanovat suojelevansa luontoa.
Aikamme ei tee eroa ihmisten ja koneiden välillä, resursseja molemmat.
Ihmiset ja koneet, raha pyörittää kumpiakin.
Äärimmäisyys, kaukana ihmisistä. Rukoilijasirkalle on arkea että naaras syö koiraan joka jatkaa paritteluaan vielä kuoltuaankin.
Nähdä, kun perhonen sulaa esiin jään keskeltä ja lähtee lentoon - tai ihminen.
Kaupunki ja kaatopaikka: pitääkö meidän häätää sieltä villit eläimet ja kasvit jotka eivät suostu ymmärtämään etteivät ne paikat ole mielestämme luontoa? 
