Aika on kuolemaksi.
Kuolema. Ei muuta mitään.
Kaikki kellot ovat kuolemankelloja.
Kuolemassa ei ole vertauskuvallisuutta, se on mitta, kiintopiste, jota kaukaa kurkistelemme mutta mitä lähemmäs se tulee, mitä syvemmälle sen varjoon ajaudumme, sitä haikeampina yritämme katsoa minne tahansa muualle.
Onhan se komeaa kuolla tyylillä mutta vanhemmiten omassa sängyssä, puhtaissa lakanoissa ja lämpimässä untuvapeitossa on enemmän tyyliä kuin nuorena arvasikaan.
Kuolemattomuus, kaiken tarpeettoman pienin yhteinen nimittäjä.
Kuolemattomuus, ylimainostettua. Kheironkin luopui omastaan. 
